Voimavarat

Keväällä kesken etätöiden kotona tuli sähkökatko. Huomasin silloin, että molempien puhelimieni ja läppäreideni akut olivat tosi vähissä. Ja nettiyhteyskin katkesi. Olisin tietenkin voinut nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, kun jääkaappikaan ei hurissut eikä ulkoakaan kuulunut meteliä. Mutta ei kelvannut tällainen yllättävä lepotauko, vaan kaivoin kynän ja paperia esille ja aloin suunnitella jotakin tulevaa työjuttua. Toivoin myös, ettei kukaan soittaisi, koska puhelimesta loppuisi akku saman tien. 

Sähkökatkoa ei lopulta kestänyt varttia kauempaa. Heti, kun kuulin sekalaiset piippaukset laitteiden käynnistyessä, säntäsin laittamaan kaikki mahdolliset laitteet lataukseen. Totesin, että jatkossa on huolehdittava siitä, etteivät akut pääse näin vähiin! Mutta mitenkä ne omat akut?

Kirjoitan tätä Teamsissa tapahtuvan koulutuksen tauolla. Aihe muistutti, että sähköhammasharjahan ilmoitti aamulla akun vähäisestä varauksesta, joten kävin laittamassa sen latautumaan ja jatkoin kirjoittamista. En siis lähtenyt hakemaan kahvia, ryhtynyt tekemään kyykkyjä, kellahtanut sohvalle tms. kerätäkseni omia voimia. Kunhan hammasharjassa riittää virtaa! Taukohan on hyvä käyttää toisen tehtävän tekemiseen, eikä omien akkujen lataamiseen, eikö vain! Nyt, kun sain tästä itseni kiinni, pidän sittenkin sen oikean tauon! 

Kun älykelloni oli uusi, se surisi ja vilkutti valoja yhtenään merkiksi siitä, että joko stressitasot tai syke olivat kovasti korkealla. Mikä ratkaisuksi? Muokkasin kellon asetuksia sen sijaan, että olisin pyrkinyt laskemaan stressitasoja. Kuvassa on kelloni stressitietoja. Kovin usein luen tuon tekstin: "Tähän päivään ei mahdu juurikaan lepoaikaa. Stressi kuluttaa kehon resursseja. Pitkäkestoinen stressi voi uuvuttaa sinut." Toinen usein ilmestyvä teksti sanoo: "Tähän päivään ei mahtunut juurikaan lepoaikaa. Muista levätä ja rauhoittua, jotta jaksat jatkaa." Viisaita sanoja! 

Tästä näkee sen, että vaikka hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeys olisi kuinka tiedossa ja suorastaan itsestään selvää, ei sen mukaan osaa aina elää. Varmasti jokainen meistä tietää levon, riittävän unen, liikunnan ja terveellisen ravinnon merkityksen hyvinvoinnille. Silti jossain tai kaikissa näistä osa-alueista saattaa itse kullakin meistä olla parannettavaa ainakin ajoittain. 

Tietenkään siitäkään ei pidä ottaa stressiä. Toisinaan arki ja elämä vain on sellaista, ettei akkuja ehdi ladata siihen tahtiin kuin mitä energiaa kuuluu. Joskus elämä heittää niin odottamattomia asioita tielle, että ne vaativat pakosti huomiota ja voimavaroja. Siitä huolimatta haluan painottaa niin itselleni kuin muillekin, ettei omasta jaksamisesta huolehtiminen ole koskaan turhaa.

Jos olet sitä mieltä, ettei sinulla kerta kaikkiaan ole aikaa pitää huolta itsestäsi ja omasta jaksamisestasi, kannustan tarkastelemaan omaa päivääsi, mihin tärkeämpään aikasi kuluu. Joskus oman ajan löytäminen vaatii kipeitäkin päätöksiä ja jostain mukavastakin tekemisestä luopumista. Joskus riittää puhelimen laskeminen kädestä. 

Luin Urbaanin munkin käsikirjasta nasevan ohjeen: "Jos väsyttää, lepää." Ei siis esimerkiksi: Jos väsyttää, sivuuta se. Tai: Jos väsyttää, keksi jokin niin trendikäs tapa rentoutua, että siitä saa hyvän postauksen. Tai vielä: Jos väsyttää, analysoi, oletko vain laiska tai saamaton ja päädy syyllistämään itseäsi.

Toinen ajatus Tomas Sjödinin kirjasta Se tapahtuu kun lepäät: "Kun loikoilen sohvalla, sen sijaan, että kokisin alemmuudentunteita sen vuoksi, etten kaiken aikaa kuntoile, tutki, tai väittele tohtoriksi niin kuin monet muut, minua viehättää ajatus sukulaisuudestani muiden olentojen, esimerkiksi pähkinähiirien, siilien ja murmelien kanssa. Näistä siilit nukkuvat kahdeksantoista tuntia vuorokaudessa, milloin eivät ole talvihorroksessa."

Nyt eletään syyslomakautta. Kuitenkaan kaikilla Lahdessa ei ole ensi viikolla lomaa. On työssäoppimista tai projektiviikko. Eikä lomailevienkaan kannata ajatella, että nyt ladataan viikossa akut täyteen ja toivotaan, että virta riittää joululomaan asti. Rentouttavia hetkiä tarvitaan jokaiseen viikkoon ja mielellään ihan jokaiseen päivään. Joskus virkistykseen riittää lenkki yksin metsässä tai pitkä lounas hyvässä seurassa. Niin huomenna, ensi viikolla kuin ensi kuussakin.

                                                                         Toivon pieniä, piristäviä hetkiä päiviisi!