Kampuspappi Sonja

Olen aikaisemminkin todennut, että syyskuussa vietetään kipukuukautta, vaikka vuoden jokainen kuukausi onkin monelle yhtä lailla kipukuukausi. Minä olen elänyt jatkuvan fyysisen kivun kanssa kohta 28 vuotta. Kuinka usein olenkaan kuullut, ettei minusta millään uskoisi, että olen kipeä. Samaa kuulen monelta muultakin kipukroonikolta. Joskus se on ollut joko hidaste tai jopa este avun saamisellekin, kun lääkäritkään eivät ole uskoneet reippaan ja iloisen ihmisen olevan todella kipeä. Jokaisella meillä kärsivällä on omat keinomme selviytyä arjessa. Minä jaksan sillä, että koitan keskittyä kaikkeen muuhun kuin kipuun.  On monenlaista fyysistä kipua, joka ei näy ulospäin. Pelkästään kipukroonikkoja on Suomessa yli miljoona. Kroonisesta kivusta puhutaan, jos kipu on kestänyt yli kolme kuukautta. Miten paljon onkaan sitä henkistä kipua, joka ei näy ulospäin! Miten paljon häpeää siihen joskus liittyy. Miten vaikeaa sielun ja mielen kipuun voi olla hakea apua. Fyysinen kipu saattaa olla myös hy

"Minun maljani on ylitsevuotavainen" (Ps. 23:5)  Tämä kohta Raamatusta on tullut viime kuukausina usein mieleeni, kun olen ihastellen kerännyt toinen toistaan mehevämpiä ja suurempia marjoja vadelmapensaissa, suolla ja mustikkamättäillä. Olen hämmästellyt, eikö tällä yltäkylläisellä runsaudella ole mitään rajaa! Herukoitakin on putkahdellut lenkkipolkujen varrelle paikoissa, joissa en aikaisempina vuosina ollut edes huomannut marjapensaita.   Vaikka runsasmarjaisia vuosia on ollut ennenkin, ehkä juuri tänä vuonna, hetkittäin askeettiselta tuntuneen kevään jälkeen, nämä luonnon lahjat tuntuvat niin erityisiltä. Ja niin kuin marjoissa ei olisi jo riittävästi maljaan (tai pakastimeen), tänä syksynä, kuljettuani kuusi vuotta  ristiin rastiin Lahden metsissä, olen vihdoin löytänyt ensimmäiset kantarellit ja suppilovahverot! Nämäkin lahjat vielä! Ja kun alkuun päästiin, tuntuu, että nyt sieniäkin putkahtelee esiin kaikkialta.  Oma terveys ja nyt myös pakastin asettavat omat rajoitu