Pyhiinvaellusta polkupyörällä, patikoiden vai paikallaan?
Kerroin jo lammaspaimenviikostani Houtskarissa. Tie sinne vie Turun tuomiokirkosta alkavaa Pyhän Olavin pyhiinvaellusreittiä, joka jatkuu aina Norjan Trondheimiin asti. Kiehtoisi kyllä vaeltaa joskus kokonaan tuo sekä maalla että merellä kulkeva reitti, jota niin moni on ennen minua kulkenut. Tämänkertainen kurvaus Houtskariin oli kuitenkin tähän kesään ihan parasta. Nyt allani oli polkupyörä. Vaikka se päihittää minun maailmassani matkustusvälineenä auton ja muut sitä vauhdikkaammat menopelit mennen tullen, huomaan, että minun on vaikeampi vaeltaa sisintäni kohti pyöräillessä kuin kävellessä. Vauhtia on liikaa, jotta ehtisi sielun ja sydämen suuntaan! 😂 Ja se kuitenkin on myös yksi pyhiinvaelluksen kohde. Minulla pohdiskelu ja ajatusten läpikäynti näyttää vaativan verkkaista kuljeskelua. Joskus se kodin lähimetsissä ihan häiritsee, silloin kun tahtoisin samalla reissulla nostaa hiukan sykettä. Mutta jos onnistun vaeltamaan sisintäni kohti, vauhti hidastuu tahtomattani. Ehkä hyvä ni