Kampuspappi Sonja

Alkaa olla aika pysähtyä seimen äärelle. Lahtihan on monen muun hienon lisäksi seimikaupunki! Seimeltä seimelle voi kiertää tänäkin vuonna loppiaiseen asti. Useiden liikkeiden ja vaikkapa Olokolon ikkunaan on tehty seimiasetelmia. Olen myös viime vuosina hakenut Vapaudenkadulta seimileiman joulukortteihin. Seimiasetelmat ja niiden myötä ensimmäisen joulun sanoma, on tuotu pukkien ja tonttujen rinnalle katukuvaan.  Pyhimys ja fransiskaaniveljeskunnan perustanut munkki Franciscus Assisilainen herätti innostuksen seimiasetelmiin 1200 -luvulla pienessä italialaisessa Greccion kylässä. Hän toi seimen äärelle aluksi vain eläviä eläimiä - ihmisiä tai nukkehahmoja ei tarvittu. Siinä hänen kerrotaan lukeneen jouluevankeliumin. Vuosisatojen aikana seimiasetelmia on sitten kehitelty jos jonkinlaisia eri puolilla maailmaa. Vatikaanivaltiossa on tänä vuonna esillä sata seimiasetelmaa. Ovatkohan ottaneet mallia Lahdesta? 😉 Kotiseudullani Liedossa on eräässä pihassa tällainen Franciscuksen patsas. H

Kolme kynttilää valaisee jo paljon. Myös Lucia toi aikanaan valoa. Entä miten sinä voit levittää valoa ympärillesi tänä aikana? Opiskelija kertoi, miten hänen työpaikallaan on ilon kierre: Kun kaikki hymyilevät, tervehtivät, vitsailevat, nauravat ja ottavat uudetkin heti porukkaan, hyvä mieli tarttuu ja leviää. Kun iloinen työntekijä lähtee hymyillen jatkamaan matkaa ja tapaa vaikkapa kampuspapin, sitä ilon määrää ei mitkään maskit peitä eikä estä leviämästä taas eteenpäin. ❤🌞 Seuraavassa kohdissa Jeesusta kutsutaan valoksi: "Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." Joh. 1:5 "Todellinen valo, joka valaiseen jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan." Joh. 1:9 Lue seuraavia jakeita ja pohdi, mitä ajatuksia kohta herättää. Nyökyttelyä? Vastustusta? Ihmettelyä? Oivalluksia?  "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän e

Raamatussa sanotaan kuulemma 366 kertaa "älä pelkää" tai "älkää pelätkö". En ole itse laskenut, mutta monta kertaa sanat joka tapauksessa toistuvat ja luotan siihen, että karkausvuotta myöten vuoden jokaiselle päivälle löytyy siis rohkaiseva muistutus: "älä pelkää". Tänä vuonna moni on kokenut aivan uudenlaista pelkoa. Nuorillakin ihmisillä on ollut kuolemanpelkoa enemmän kuin vuosikymmeniin. Ikäiseni ystävän kanssa totesimme, että meidän elinaikanamme ei ole onneksi tarvinnut kansakuntana pelätä. Sodista on jo aikaa. Toki on monia muitakin syitä pelkoon kuin sodat tai pandemia. Ihan siinä omassa elämässä. Todellisia ja kuviteltuja. Pelon kokemus on joka tapauksessa jokaiselle totta, onpa syy mikä tahansa.  Itsenäisyyspäivänä sytyttelin rauhan kynttilöitä. Sisäistä rauhaa tuomaan nyt näitä "älä pelkää" -kohtia Raamatusta. Voit lukea kaikki jakeet kertaalleen ja ottaa mukaasi sellaisen, joka syystä tai toisesta kolahtaa juuri nyt parhaiten. Sitä v

  Tähän aikaan vuodesta lumeton maa ei välttämättä ole järin kaunis. Tai ainakin kauneutta täytyy etsiä tarkemmin kuin vaikka alkukesällä. Metsistä löytyy kyllä upeaa vihreän hehkua nytkin ja järven pinta, kivet ja lehdettömien puiden rungot luovat rauhoittavan kokonaisuuden. Minulle tähän aikaan vuodesta luonto henkii rauhaa. Ja se on hyvä, koska muuten elämä saattaa näin vuoden viimeisinä viikkoina tuntua hyvinkin hektiseltä. Kirjoitan tätä kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona ja tänään Salpauksen keskustakampuksen väelle on tarjolla kaksikin yhteistä kävelyhetkeä turvavälein Pikku-Vesijärven ympäri. Lyhytkin ulkoiluhetki tekee monella tavalla hyvää. Voi etsiä piristystä, rentoutusta, ajatusten selkiintymistä, mitä milloinkin tarvitsee. Ja niin kuin monessa yhteydessä muistutetaan, metsässä käveleminen laskee stressitasoja ja verenpainetta. Joskus kävelemään voi lähteä keskittyen tietoisesti siihen, mitä näkee, kuulee ja vaikka haistaa lenkillään. Se auttaa olemaan läsnä tässä hetkes