Seimi

Alkaa olla aika pysähtyä seimen äärelle. Lahtihan on monen muun hienon lisäksi seimikaupunki! Seimeltä seimelle voi kiertää tänäkin vuonna loppiaiseen asti. Useiden liikkeiden ja vaikkapa Olokolon ikkunaan on tehty seimiasetelmia. Olen myös viime vuosina hakenut Vapaudenkadulta seimileiman joulukortteihin. Seimiasetelmat ja niiden myötä ensimmäisen joulun sanoma, on tuotu pukkien ja tonttujen rinnalle katukuvaan. 

Pyhimys ja fransiskaaniveljeskunnan perustanut munkki Franciscus Assisilainen herätti innostuksen seimiasetelmiin 1200 -luvulla pienessä italialaisessa Greccion kylässä. Hän toi seimen äärelle aluksi vain eläviä eläimiä - ihmisiä tai nukkehahmoja ei tarvittu. Siinä hänen kerrotaan lukeneen jouluevankeliumin. Vuosisatojen aikana seimiasetelmia on sitten kehitelty jos jonkinlaisia eri puolilla maailmaa. Vatikaanivaltiossa on tänä vuonna esillä sata seimiasetelmaa. Ovatkohan ottaneet mallia Lahdesta? 😉

Kotiseudullani Liedossa on eräässä pihassa tällainen Franciscuksen patsas. Hän oli mm. eläinten suojelupyhimys, joka kuulemma osasi puhuakin eläinten kanssa. Tuossakin hänellä on eläimiä sylissä ja ympärillään. Ei ihme, että hän halusi seimenkin luokse elävät eläimet, kuten oli ensimmäisenä joulunakin! Franciscuksen muistopäivä 4.10. on muuten hänen takiaan myös kansainvälinen eläintenpäivä. Enkä voi olla mainitsematta, että ainakin minun ikäpolveni suuresti rakastama Karvakuonojen Ransu on myös saanut Franciscukselta nimensä. He olivat ensin täyskaimoja, mutta koska lasten oli vaikea lausua tuollainen vierasperäinen nimi, ystävästämme tuli kotoisasti Ransu. Ja kun Vatikaanista oli puhe, myös tämänhetkinen paavi on ottanut nimensä tältä pyhimykseltä. Hän on sillä halunnut kunnioittaa pyhimys Franciscuksen arvomaailmaa, joka perustui yksinkertaiseen elämään ja luonnosta ja köyhimmistä huolehtimiseen. 

"Kaks kyyhkyläistä päällä kurkihirren

suloisen lauloi Lapsen univirren.

Ja härkä, aasi hengityksellään

sulattelivat Lapsen yltä jään.

Luo pienokaisen, ihana ja kalliin

ne jouluyönä polvistuivat talliin.

Vaan suojan peränurkkaan, pimeään,

jäi pieni lehtimato miettimään.

Hän näki toisten palvelevan Lasta.

Hän miten kumartaisi Kuningasta?

Ja kun ei muuta löynnyt, poimi hän

maalattialta lehden vihreän.

Niin tuuma tuumalta hän, suussa lehti,

luo Jeesuslapsen seimivuoteen ehti.

Ja uinaileva Lapsi hymyten

sen selkää hipaisi ja lahjaa sen. 

Toi mato lahjan. Lapsi palkan soi:

näin pyhä käsi kiiltomadon loi.

Se kimmeltää, kuin joulutaivaan tähdet,

kun suviyöhön vaeltamaan lähdet."

(Jaakko Haavio)

                                       Joulurauhaa!