Kampuspappi Sonja

Mitä ilman en voi olla? Nettiä? Karkkia? Liikuntaa? Parasta ystävää?  Onko riippuvuuteni minulle hyväksi? Mihin tarpeeseeni se vastaa? Vai olisiko hyväksi löytää joku muu tie tai kohtuus?   Hengitän ulos sitä mikä pitää minua otteessaan. Hengitän sisään vapautta. Hengitän ulos sitä mikä rajoittaa minua olemasta täysillä minä. Hengitän sisään kaikkea sitä mitä tahtoisin olla.  Ja hymyillen olen juuri sellainen kuin tahtoisinkin. Miksikäs en? "Sydämesi on siellä, missä aarteesikin on." (UT2020 Matt. 6:21) "Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä." (UT2020 Luuk. 6:45) "Kai nää kivet pian maasta huutaa kun me haavoille lyödyt vieläkin vaietaan. Ja kipeimmät muistot salaa piiloon suljetaan. Mutta tiedän, tähän ikävään vastataan ja hiljaisetkin huokaukset kuunnellaan. Ja ne haavoitetut kädet meidän haavojamme hoitaa. Luota vaan, Hän äänesi kuulee. Luota vaan, meidät tuntee Hän kokonaan. Luota vaan siihen lempeään tuuleen ja niin saa se sua kannattaa. -- Luota vaan työsi

Puhuin vasta opiskelijaryhmän kanssa rajojen asettamisesta ja siitä, mikä riittää. Opiskelussa, työelämässä tai ihmissuhteissa voi tuntua siltä, ettei mikään riitä. Mikään ei ole tarpeeksi. Minä en ole koskaan tarpeeksi. Vaatimuksia vaatimusten perään. Ensimmäisinä työvuosinani kävin iltaisin läpi päivän kohtaamisia ja työtehtäviä ja mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin ja ennen kaikkea paremmin. Jossain määrin tehdyn reflektointi on hyväksi. Siitä voi oivaltaa ja oppia jotain uutta tulevaa varten. Mutta tärkeää on muistaa myös etsiä sitä, missä onnistuin, mitä tein hyvin. Tai vähintään - jos tein kaikkeni ja niin hyvin kuin osasin, miten voisin vaatia enää enempää? Itsemyötätunto on lempeyttä ja myötätuntoista suhtautumista omaan itseensä. Pohdittavaksi: Jos tunnistan elämässäni vaatimuksia, kuka niitä asettaa? Ovatko ne todellisia? Keneltä vaadin enemmän kuin mitä hän osaa, jaksaa ja pystyy? Miksi? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos teen asiat ihan hyvin ? Voiko keskinkerta

"Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas  ja varjoisat veet. Niin varjoisat veet." Aaltojen katselu rauhoittaa. Kevään tullessa asia, jota erityisesti odotan, on liplatuksen kuuleminen. Se sykähtää joka vuosi sielussa asti! Vaikka tuntuu hiljaisuuskin hyvältä. Kun hiihtää tähtitaivaan alla hiljaisella jäällä, ei sanoja tarvita. Jäällä käveleminen tuo myös uuden näkökulman tuttuun arkeen ja maisemiin,  kun usein kuitenkin katselee rannalta järvelle, mutta sitten vuorostaan järveltä rantaan. Järvellä myös tila tuntuu hyvältä. Näkee kauas, taivasta riittää. On tilaa ajatuksille ja tunteille. Kenties voit käydä tänään tai lähipäivinä nauttimassa auringosta rannalla tai jäällä (turvallisesti). Ainakin näin videon kautta voidaan viettää hetki rannalla ihan rauhassa ja saada hankien keskelle aavistus keväästä. Äänet kannattaa olla päällä. Voit myös hengittää ulos sitä, mikä tekee rauhattomaksi. Voit hengittää syvään sisään tyyneyttä ja rauhaa. Vo