Kampuspappi Sonja

Vappu oli lapsuudenkodissani tärkeä juhla. Kasvoin ajatukseen, että raskaan työn raatajat ja opintojensa parissa puurtavat todellakin ansaitsevat juhlansa, joka on täynnä iloa, herkkuja ja hassuttelua. Toki kevättä ja luonnon heräämistä on ollut mukavaa juhlistaa siinä samalla, vaikkakin muistan lapsenakin taapertaneeni hattara kädessä räntäsateessa tuulen tempoessa takkiini sidottua ilmapalloa sinne tänne. Oikea vappu siis! Ihminenhän määritellään usein ammattinsa kautta. Jos pitää esitellä itsensä vieraalle joukolle, on tavallista kertoa ala, jota opiskelee tai oma ammatti. Tokihan se kertookin ihmisestä. Jo hyvin pieniltä lapsilta udellaan, mikä sinusta tulee isona. Opiskelijoilta puolestaan kysellään, mitäs sitten opintojen jälkeen. Joko on töitä tiedossa vai ajattelitko jatkaa opintoja? Eikä ole nykyinenkään tutkinto vielä valmiina! Ja kunnollinen opiskelijahan ahertaa vähintään kesätöissä sen sijaan, että välillä lepäisi ja lataisi akkujaan, vai mitä?   Mutta kuka minä olen ilman

Tämän vuoden Opiskelijoiden mielenterveyspäivän aihe #avunarvoinen on tarpeellinen ihan kaiken ikäisille. Jokainen on avun arvoinen. Jokainen saattaa jossain elämänsä vaiheessa tarvita jonkinlaista apua - pientä tai suurta, käytännöllistä tai henkistä. Avun tarvitseminen ja avun pyytäminen ei ole heikkoutta, epäonnistumista tai huonommuutta, päinvastoin. Apua muuttokuorman kantamiseen tai selkäkipuun on tosin yleensä helpompi pyytää kuin apua henkisen kuorman kantamiseen tai sielun kipuun. Mutta siksi tällaiset kampanjat ja asian esille nostaminen kerta toisensa jälkeen ovatkin niin tarpeellisia. Ovathan asenteet muuttuneet jo paljon. Kun ala-asteikäisenä kävin koulupsykologilla, se oli silloin olevinaan hävettävää ja salattavaa. Siksi sanoin luokkakavereille meneväni hammaslääkäriin, koska hampaiden hoidattaminen oli tietenkin hyvä juttu, mielen hyvinvoinnin hoidattaminen ei muka niinkään. Oman kehon ja mielen hyvinvoinnista on totta kai tärkeää pyrkiä pitämään huolta jo niin, ettei a

Täytyy tunnustaa, että en muista omasta rippikoulustani kovin monia opetuksia. Sen kyllä, että nimenomaan opetettiin paljon. Alleviivattiin oppikirjaa ahkerasti. Se kuitenkin jäi mieleen, että Jumala kertoo itsestään myös luonnossa, ei vain Raamatussa tai Jeesuksen vaiheissa.  Kevät on minulle joka vuosi aikaa, jolloin tämä luonnon julistus kolahtaa ihan erityisesti. Vaikka tiedän kyllä, että kerta toisensa jälkeen kevät lopulta koittaa lumisenkin talven jälkeen, silti jossain vaiheessa maalis- tai huhtikuun räntäsateessa vastatuuleen tarpoessa tulee sellainen tunne, että tätä tämä elämä nyt sitten on aina vaan, päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Kylmää ja surkeaa. Monessa mielessä. Niin vähän on kärsivällisyyttä ja luottamusta itsestäänselvänkin edessä. Ja silloin, räntää silmälaseista pyyhkiessä, katse osuu pieneen sinivuokkoon, joka kylmyyttä uhmaten on puskenut tiensä edellisen vuoden maatuvien lehtien ja roskien alta. Luottavaisena kurkottaa kauniit kasvonsa kohti taivasta pelkää

Eddie Jaku joutui keskitysleirille siksi, että hän on juutalainen. Kansanmurhan vuosina hän menetti lähes kaikki perheenjäsenensä ja ystävänsä. Hänen isänsä oli pitänyt tärkeänä sitä, että poika hankki ammatin ja niinpä hän opiskeli koneinsinööriksi salanimellä erossa perheestään. Jo siinä vaiheessa juutalaisia nimittäin vainottiin. Hänen ammattitaitonsa huomattiin sitten keskitysleirillä ja hänestä tuli korvaamaton. Muun muassa se pelasti hänen henkensä moneen kertaan. Lainaukset ovat Eddie Jakun esikoiskirjasta Maailman onnellisin mies : "Hiljaa mielessäni kiitin isääni, joka oli lujasti vaatinut, että oppisin taidot, jotka pelastaisivat henkeni. Hän oli aina painottanut työnteon tärkeyttä. Hän ymmärsi, että työn kautta ihminen teki osansa maailman hyväksi, että jokaisen täytyy hoitaa oma tehtävänsä, jotta yhteiskunta toimisi kunnolla." "Olin jo varhain elämässäni oppinut, että olemme kaikki osa suurempaa yhteisöä ja että työnämme on auttaa kaikkia elämään vapaata ja t

Kiirastorstai  Ehtoollinen - "Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu." Getsemane Jeesus rukoilee: "Tuskani on niin kova, että se melkein tappaa. Tee kuitenkin mitä tahdot. Älä tee niin kuin minä tahdon." (UT2020 Mark. 14:34, 36) Ristin tie Miehet, joiden vankina Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. (UT2020 Luuk. 22:63) Ja kuitenkin: Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme . (Jes.53:4) Pitkäperjantai   Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (UT2020 Matt. 27:46) Älä ole kuuro minun itkulleni! Ps. 39:12 Pääsiäinen Sapatin jälkeisen aamun hämärässä naiset lähtivät viemään haudalle tuoksuöljyä, jota olivat tehneet. He näkivät, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta, eivätkä he löytäneet haudasta Herran Jeesuksen ruumista. (UT2020 Luuk. 24:1-3) Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan. (Jes.50:10) Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen  Ja mu