Kampuspappi Sonja

  ...paremman maailman puolesta" Tämän niminen on Ulrich Schaefferin pieni kirjanen, joka kuitenkin on täynnä isoja ajatuksia. Jaan niistä joitain tähän postaukseen. Voit kuulostella ja mietiskellä niitä vaikka palanen kerrallaan ja pohtia, nouseeko joku ajatus juuri nyt ylitse muiden. Olisiko siinä ideaa ja toimintaohjetta loppukevääseen tai alkavaan kesään? Miten minä voin taistella hyvällä hyvän puolesta hyvän levittämiseksi? "On helppo kadottaa kaikki arvokas kiireisen hyörinän keskellä,  uhrata herkkyys menestyksen alttarille, olla huomaamatta pieniä asioita,  joista elämä juuri koostuu. Taisteleminen merkitsee sitä, että elän tietoisemmin, otan huomioon, kuljen silmät auki, teen päätöksiä, panen itseni peliin elääkseni täyttä elämää." "Minä taistelen sitä välinpitämättömyyttä vastaan, jonka vallassa me tyydymme kaikkeen liian pian. Minä taistelen niihin olosuhteisiin tottumista vastaan, jotka raastavat meitä. Minä taistelen katseen pois kääntämistä, silmien su

  FOMO - Fear Of Missing Out - paitsi jäämisen pelko - on käsite, johon olen törmännyt viime aikoina niin usein, että sen äärelle oli oikein pysähdyttävä. Varsinainen FOMO on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 2000 ja se on vahvasti sidoksissa sosiaaliseen mediaan. Some kun näyttää reaaliajassa, miten hienoa kaikkialla muualla ja kaikilla muilla on. Jos en vähintään seuraa tilannetta koko ajan, kaikki ihmeellinen ja ainutkertainen tapahtuu minun huomaamattani! Jossain muualla. Kuitenkin ruoho on vihertänyt mehevämpänä aidan toisella puolella iät ja ajat. Itse asiassa jo paratiisissa. Aatami ja Eevahan elivät paratiisissa, jossa oli kaikkea yltäkylläisesti. Kuitenkaan sekään ei lopulta riittänyt, kun vihjattiin mahdollisuudesta saada vielä enemmän. Vaikka kaikki oli jo hyvin, mitä jos kuitenkin voisikin olla vieläkin paremmin? Mitä jos voisikin saada enemmän? Eli tämän päivän FOMOn kanssa kamppailevat, ette ole ensimmäisiä ettekä ainoita. Aatami - Adam - on hepreaa ja tarkoittaa miestä

  "Vain sydän äidin, tunnet sen, niin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas, se tuntee huoltas, tuskias." Äiti, äiskä, äippä, mutsi, mamma, mummo, mummi...Monia tunteita ja muistoja herättävä sana. Jokaisella meistä on äiti, tuntuupa hän sitten äidilliseltä tai ei. "Äitini kohdussa olet minut punonut..." (Ps. 139:13) joka tapauksessa. Äidin sylistä on tähän elämään lähdetty. Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva googlenkin mukaan. Siellä todetaan myös aivan oikein, että äidiksi voidaan kutsua myös naista, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi. Onneksi on tällaisiakin äitejä! Sylejä ja turvaa kun tarvitaan. Äidiksi tekee mieli kutsua juuri ihmistä, joka on rakastava ja huolehtiva, ei automaattisesti häntä, jolta geenit on peritty.  Halusimmepa tai emme, meistä heijastuu äidiltämme ja jopa isoäidiltämme perittyjä tapoja ja ilmeitä. Useammankin kerran olen nähnyt äitini kaupassa ja joskus jo ehtinyt miettiä, miten hän tälle suunnalle kaupun