Äiti

 

"Vain sydän äidin, tunnet sen, niin hellä on ja lämpöinen.

Se riemuitsee sun riemustas, se tuntee huoltas, tuskias."

Äiti, äiskä, äippä, mutsi, mamma, mummo, mummi...Monia tunteita ja muistoja herättävä sana. Jokaisella meistä on äiti, tuntuupa hän sitten äidilliseltä tai ei. "Äitini kohdussa olet minut punonut..." (Ps. 139:13) joka tapauksessa. Äidin sylistä on tähän elämään lähdetty. Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva googlenkin mukaan. Siellä todetaan myös aivan oikein, että äidiksi voidaan kutsua myös naista, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi. Onneksi on tällaisiakin äitejä! Sylejä ja turvaa kun tarvitaan. Äidiksi tekee mieli kutsua juuri ihmistä, joka on rakastava ja huolehtiva, ei automaattisesti häntä, jolta geenit on peritty. 

Halusimmepa tai emme, meistä heijastuu äidiltämme ja jopa isoäidiltämme perittyjä tapoja ja ilmeitä. Useammankin kerran olen nähnyt äitini kaupassa ja joskus jo ehtinyt miettiä, miten hän tälle suunnalle kaupunkia on lähtenyt, kunnes huomio on kiinnittynyt vaatteisiin ja olen todennut, että siinähän onkin peili ja minä itse! 😂 Luonteenpiirteitä taas olen perinyt molemmilta isoäideiltäni. Entä sinä?

Koska Lapsettomien lauantaita vietetään aina samana viikonloppuna äitienpäivän kanssa, vuosittain kuulee  puhetta siitä, että lapsettomat yrittävät näin viedä äideiltä ilon juhlastaan. Näinhän ei suinkaan ole ja äidit jos ketkä varmasti ymmärtävät, miten suuresta lahjasta on kyse, kun puhutaan omasta lapsesta. Joka viides suomalainen on kuitenkin tahtomattaan lapseton. "Lapset ovat lahja, lapsenlapset silkkaa armoa." Sanotaan myös, että lapset ovat lainaa. Heidän kanssaan saa kulkea kappaleen matkaa ja jos hyvin käy, elämät voivat kietoutua toisiinsa vuosikymmeniksi. Siitä äidin sylistä lapsi kuitenkin lähtee elämään aivan omaa ja ainutkertaista elämää omana yksilönään. 

Ilahdun joka kerran siitä, kun kastettavan vauvan vanhemmat toivovat, että lapsuudenkoti voisi aina olla paikka, johon lapsi kokisi olevansa tervetullut aikuisenakin riippumatta siitä, onko onnistunut vai epäonnistunut elämässään. Tuntuu hyvältä kuulla, että kotona on lupa olla oma itsensä ja saa kertoa aivan kaiken. Virheidenkin kanssa kelpaa. 

Kuitenkin äiditkin erehtyvät ja väsyvät. Omat voimat ja taidot eivät aina riitä turvallisen kodin ja kasvatuksen antamiseen, vaikka halua olisikin. Tätäkin postausta oli vaikea kirjoittaa, koska tiedän niin monesta niin kipeästä äiti-lapsisuhteesta. Kaikilla tämä päivä ei suinkaan ole täynnä iloa ja rakkautta.

"Jos kuulisi hetkenä sellaisena kun mieli ei taivaaseen yllä,
että selviät ihan kivasti ja äitinä riität kyllä."

Yhden opiskelijan kanssa pohdimme vastikään, minkä ikäinen lapsen pitäisi olla, että äiti lakkaisi huolehtimasta lapsensa pukeutumisesta. Muistin silloin hellyttävän kohtaamisen kaupassa jokunen vuosi sitten. Päädyin tahattomasti salakuuntelemaan iäkkään äidin ja hänen poikansa keskustelua vihannesosastolla. Äiti alkoi nimittäin päivitellä, miten ohut takki pojalla oli päällä ja ulkona kovin tuulista. Hän alkoi tarjota omaa huiviaan pojalle lämmikkeeksi. Poika totesi tähän: "Äiti, olen ollut kohta kymmenen vuotta eläkkeellä, enköhän osaa jo valita itse vaatteeni." 😂 Äidit!

Entäpä sitten isoäidit. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista mummolaa, johon olisin voinut lähteä viettämään lomaa, kuten kaverini. Siitä olin aina hiukan kateellinen. Olen saanut työssäni saatella ikuiseen lepoon monta isoäitiä, joista on lämmöllä kerrottu, miten ovi ja syli olivat aina avoinna. Ja jos mummo ei sanoin osoittanut välittämistään, lämpimillä leivillä, pullilla, villasukilla ja puseroilla sitäkin selvemmin. Isoäidit! 💓

Onnea kaikenlaiset äiti-ihmiset! 💓