Hyvää vuodessa 2020

 

Tilanteilla on usein kaksi puolta. Vaikeistakin vaiheista voi löytää hyvää. Olen kuullut nyt useamman kerran, ettei rohkene puhua omasta tyytyväisyydestään, jos karsitumpi arki ja etäelämä sopivat, kun tuntuu, että pitäisi porukan mukana vain kauhistella ja harmitella. Kuitenkin se hyväkin on totta ja ansaitsee tulla mainituksi. Varsinkin koska se, mihin keskittyy, yleensä lisääntyy.

Listaan tähän siksi 20 myönteistä asiaa tai oppia vuodesta 2020, jotka joko minä itse olen oivaltanut tai kuullut toisilta. Osa on havaintoja oppilaitosten elämästä, mutta niissäkin voi olla tuttua muillekin etätöitä tehneille. Listalta löytyy myös laajemmin meitä kaikkia koskettavaa. Kerro toki kommenteissa, mitä puuttuu! Myönteisiä näkökulmia olisi löytynyt varmaan kolmisenkymmentä, mutta olen yhdistellyt joitain samaan aihepiiriin kuuluvia. Silti jotain hyvää on varmasti vielä koettu ja havaittu tämän listan ulkopuoleltakin.

1. Etäarjessa aikaa on säästynyt muuhun, kun ei ole ollut työmatkoja tai kulkemista kampuksille. On mahdollisesti voinut nukkua pitempään ja unta ihminen tarvitsee! Sen lisäksi liikuntaan, muihin harrastuksiin, kotitöihin, opiskeluun tai vaikka aikaan läheisten kanssa on vapautunut tunteja.

2. Etäillessä on saattanut ehtiä tehdä kotitöitä koulu- tai työpäivän lomassa - laittaa pyykit koneeseen tai ruoan uuniin, jotta se on sopivasti valmista ruokatunnin alkaessa. Minä olen leipaissut leivänkin kokousten välillä. Samalla myös aivot saivat levätä hetken. Tämä riippuu tosin paljon siitä, miten joustava työaika on. Työpisteen on voinut myös somistaa eri lailla inspiroivaksi kuin työpaikalla. Kynttilän valossa sohvalla tai mökkilaiturilla työskentely on tullut mahdolliseksi.

3. He, joille yhteiset, suuret ja meluisat ruokalat eivät sovi tai kaupasta tulee napattua jotain vähemmän ravitsevaa evääksi, ovat syöneet kotona hyvin. Monipuolisesti ja säännöllisesti syöminen on suoraan vaikuttanut jaksamiseen ja vointiin. Terveellinen kotiruoka on myös edullisempaa kuin jonkun toisen valmistama. Ja lautaselle saa juuri sitä, mistä pitää.

4. Kotioloissa voi pukeutua mukavasti! Kameranäkymää varten riittää vähäisempikin tälläytyminen ja laittautuminen myös meikin suhteen. Ja taas aikaa säästyy.

5. Tunnilta ja kokouksesta toiseen on nopea siirtyä koneella. Edellistä juttua voi naputella viime minuutille asti ja liittyä kokoukseen vaikka vasta juuri kun se alkaa. Kun itse työskentelen monella eri kampuksella ja seurakunnan tilat siihen päälle, olen ehtinyt osallistua useampiin peräkkäin tai jopa päällekkäin oleviin juttuihin, kun ei ole tarvinnut kiiruhtaa pyörällä paikasta toiseen.

6. Omassa rauhassa voi työskennellä tai opiskella tehokkaammin, kun ympärillä ei ole jatkuvaa hälinää eikä keskeytyksiä. Tämä riippuu toki paljon asumismuodosta ja työskentelypaikasta. Osalla esimerkiksi opinnot ovat edenneet viime vuoden aikana odotettua nopeammin etäilyn mahdollistaman työrauhan ansiosta.

7. Varsinkin jos kamera ei ole päällä, kokousten tai oppituntien aikana voi tilanteesta riippuen vaikka venytellä tai tehdä askelkyykkyjä luontevammin kuin samassa tilassa toisten kanssa. Minä olen korona-aikana istunut noin kolmessa kokouksessa, kaikki muut ovat hoituneet koneen ääressä seisten niin kuin monet keskustelut opiskelijoiden kanssakin. Livenä se ei toimisi. Ja kun se paikasta toiseen rientäminen jää pois, onkin tosi tärkeää muistaa myös liikkua päivän aikana muutama minuuttikin silloin tällöin.

8. Kulunut vuosi oli raju muistutus siitä, miten rajallisesti voimme vaikuttaa oman elämämme tai maailman tapahtumiin. Koska kukaan meistä ei yksinään pidä tätä maailmaa pyörimässä, hallinnan tarpeesta ja tunteesta irti päästäminen voi vapauttaa energiaa sellaiseen, mihin todellisuudessa voi vaikuttaa. Omaa elämää ei kannata suunnitella valmiiksi. Ei tarvitse hätäillä, vaikkei nyt tietäisikään, mitä tahtoo elämältään viiden tai kymmenen vuoden päästä. Eletään tämä päivä ensin. Minä opettelin jättämään asioita viime tippaan, kun tuli tehtyä niin paljon turhaa työtä muuttuvien tilanteiden takia. Ennakoiminen on kyllä hyväksi edelleen, viime tippa stressaa helposti, mutta kohtuus kaikessa.

9. On ollut pakko pysähtyä. On ehtinyt kysyä, mitä minulle kuuluu, mitä läheisille kuuluu. Tahdin hiljentäminen, menojen ja touhujen rajukin karsiminen on saattanut tehdä monella tavalla hyvää. Kenties on oppinut uutta itsestään. Miten minä toimin poikkeusoloissa? Mitkä asiat ja ketkä ihmiset ovat minulle lopulta ne kaikkein tärkeimmät? Kun karsitaan paljon, tärkein toivon mukaan jää.

10. Oman mahdollisen lähipiirin merkitys on korostunut. On tullut vietettyä lähimpien perheenjäsenten kanssa aikaa enemmän kuin kenties vuosiin. Haastatteluissa vanhemmat ovat kertoneet tutustuneensa omiin lapsiinsa poikkeusaikana ja on huomattu, miten mukavaa yhteinen aika onkaan. Toisilla taas on ollut aikaa itselle.

11. Kun on joutunut ylittämään itsensä uusissa haasteissa, on saattanut huomata, mitä kaikkea voikaan osata ja miten monenlaista uutta pystyykään oppimaan.

12. Tavallisen arjen ja pientenkin arkisten ilonaiheiden merkitys on korostunut. Ei tarvita extremeä virkistymiseen, vaan jäätelö ystävän kanssa satamassa tai retki lähimetsässä lähimpien kesken ovat ihan huippua. Ja se, että on lähiopetusta tai että pääsee kirjastoon. 

13.  Rahaa säästyy, kun ei tule riennettyä kulttuuritapahtumissa, ravintoloissa, vaatekaupoissa tai matkoilla. 

14. On sairastettu vähemmän flunssia ja vatsatauteja, kun on opittu pitämään huolta hygieniasta ja kontaktit ovat vähentyneet.

15. Ihmisten seurasta samassa tilassa nauttii ihan eri tavalla kun siihen on mahdollisuus. Työ- tai opiskelukavereita ympärillä ei pidä itsestäänselvyytenä. Se, että joku katsoo oikeasti suoraan silmiin eikä yhteys katkea kesken lauseen, on mahtavaa.

16. Kotiseudun ja kotimaan arvostus on kasvanut. Ruoho ei olekaan aina vihreämpää aidan toisella puolella vaan ihan omasta kotikunnasta ja kotimaasta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja kaunista. On myös huomattu suomalainen osaaminen. Ostoksia ei tarvitse tilata rapakon takaa, kun lähellä tehdään laadukasta.

17. Luonto kiittää ympäri maapallon, kun matkustelu on vähentynyt. Taivas on tullut esiin sellaisissakin maissa, joissa sitä ei ole nähty aikoihin.

18. Striimausten yleistyttyä pääsee osallistumaan eri puolilla maata ja maailmaa monenlaiseen mielenkiintoiseen. Olen käynyt konserteissa, luennoilla, paneelikeskusteluissa, kirkoissa ja neuvottelupäivillä kätevästi kotoa. Niihin ei olisi tullut lähdettyä julkisilla. Miten paljon onkaan jälleen säästynyt aikaa, rahaa ja luontoa ja miten monenlaista olen kokenut ja oppinut tämän mahdollisuuden ansiosta. 

19. Tekniikka on tuonut fyysisesti kaukana olevia lähelle. Kun yhteyttä on opittu pitämään uusilla tavoilla, se on myös lisännyt yhteydenpitoa vaikkapa eri sukupolvien kesken. Miten mukavia ovatkaan isoäidin ja lapsenlapsen videopuhelut, joihin lemmikitkin innolla osallistuvat! Kävin kummipojan synttäreillä Teamsin kautta ja hauskaa oli! Olen myös kastanut vauvan, jonka juhlassa meitä oli kotona paikalla kuusi, mutta verkon kautta pari sataa sukulaista ja ystävää eri maissa jakoivat tärkeän hetken. Heitä kaikkia ei olisi ollut mahdollista kutsua samaan tilaan juhlimaan pientä ihmistä. Oman kodin avaaminen toisille - vaikkakin verkon kautta - lähentää uudella tavalla.

20. Koskaan ennen en muista kuulleeni maailmanlaajuisesti näin paljon puhetta yhteisöllisyydestä ja välittämisestä. Niin valtion johto kuin vaikkapa mainokset bussipysäkeillä kehottavat meitä pitämään huolta toisistamme, muistamaan yksinäiset ja olemaan armollisia myös itsellemme. Olemme huomanneet, ettemme ole yksin tämän pandemian kourissa yksilöinä emmekä kansana vaan me tämän maailman lapset kuulumme yhteen. Olemme riippuvaisia toisistamme. Siksi meidän tulisi myös mahdollisuuksien mukaan auttaa toisiamme. Jos jonkin näistä kahdestakymmenestä toivon jäävän elämään pysyvästi, niin tämän välittämisen asenteen. Ja niin, ettei se olisi vain sanahelinää, vaan totta arjessa.

Bonus: 21. Joulun aikaan tuttavapiiriini syntyi kolme ihmeellistä, uutta ihmistä. Koko vuoden aikana vauvoja on syntynyt vielä monta lisää. Uusi elämä kaiken pelottavankin keskellä on niitä hienoimpia muistutuksia toivosta ja siitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Elämä jatkuu 💓