Koirien viisautta

 

Minulla on ollut viisi koiraa - Pella, Pipsa, Ninni, Aku ja Tessu - joiden kuvat aikajärjestyksessä ovat tässä postauksessa. He viipottavat jo autuaammilla lenkkipoluilla. Heidän lisäkseen olen saanut tutustua muihinkin aivan mahtaviin karvakuonoihin! Varmasti jokaiselta eläinlajilta me ihmiset voisimme oppia paljon. Eläimet tuovat meille iloa ja lisäävät hyvinvointiamme, niin lintulaudan vierailijat kuin omat lemmikkimmekin. Olen valinnut tähän kuitenkin sellaista hyvää, jota olen oppinut koirilta:

1. Ajattele, jos tervehtisimme toisiamme samalla tavalla kuin koirat! Heiluttaisimme koko kehoamme, juoksisimme huoneesta toiseen ja hyppisimme halaamaan silloin kun rajoitukset eivät sitä estäisi. Onneksi koirat voivat "halata" tänäkin aikana! Fysioterapeutillani on kaksi suurta koiraa ja jälleen, kun viime viikolla astuin vastaanoton ovesta sisään, minut kaapattiin karvaiseen syleilyyn, nuoltiin kädet ja kasvot ja juostiin eteisessä edestakaisin. Mikään heidän maailmassaan ei sillä hetkellä tuntunut olevan mahtavampaa kuin se, että juuri minä ilmestyin ovesta! Samaan aikaan fysioterapeuttini kyllä moikkasi hymyillen, mutta jatkoi sitä, mitä oli tekemässä. Ei riehaantunut yhtään! 

Minkälaista olisikaan mennä normaalioloissa väsyneenä aamulla töihin, kun työkaverit saisivat hepulin siitä, että sinä tulit tänne tänäänkin! Sama reaktio seuraisi, jos pistäytyisit hetken toisessa huoneessa. Mikä jälleennäkemisen riemu! Olen kuullut, että "koira ainakin ilahtuu, kun menen kotiin, muista perheenjäsenistä en niin tiedä." Vaikka ei nyt ihan koiran riehakkuudella jokaista ihmistä tervehtisikään, ehkä vähän voisimme yrittää ottaa heistä mallia kuitenkin. Ilo lisääntyisi! Tosin voi olla, että etäelämän jälkeen jälleennäkemisen iloa ei tarvitse ihmistenkään hakea.

2. Koirat osaavat nauttia levosta. Eivät vaikuta potevan huonoa omaatuntoa siitä, että nukkuvat ensin yön ja aamulenkin jälkeen vuorossa on ruokalepo, jota seuraakin pian päiväuniaika ja illallakin voi makoilla vaikka luuta nakerrellen. Kaipaavathan koirat toki tekemistä ja pennut varsinkin. Mutta levolle on myös tilansa. Ei ole suorittamisen tai aikaansaamisen pakkoa. Oleskelustakin on lupa nauttia.

3. Koirat huomaavat pienet asiat. Lapset ovat tässä myös hyviä. Ensimmäisessä kuvassa oleva Pella oli vapaana pihallamme ja pääsääntöisesti pysyikin siinä. Saattoi olla, että kun aamulla lähdin kouluun, Pella jäi istumaan takapihan ojan ääreen seuraten keskittyneesti ojan tapahtumia, vaikka ihmissilmin siellä ei juuri mitään ollut tekeillä. Hetkittäin Pella saattoi hypätä ojaan tutkimaan jotain tarkemmin, mutta kun palasin koulusta, siellä Pella istui ojan laidalla edelleen. Kepit, kävyt ja roskatkin tarttuvat monen koiran matkaan lenkillä ja jokainen kiireessä koiraa ulkoiluttanut tietää, miten paljon mielenkiintoista nuuskittavaa voikaan maailmasta löytyä! Mitä pienempiä ilon aiheita löytää, sitä enemmän elämässä on iloa.

4. Koirat eivät jää muistelemaan menneitä. Vaikka omistaja kuinka väsyneenä ärähtäisi, siihen ei enää palata. Anteeksi annetaan jo ennen kuin sitä ehkä pyydetäänkään. Totta kai kaltoinkohdellut koirat ovat asia erikseen. Kaikkea ei koirakaan hyväksy eikä pidäkään. Mutta ihan sellainen arjen ajattelemattomuus tai huonotuulisuus ei jää koiran mieltä kaivelemaan samalla tavalla kuin monella ihmisellä. Eikä se ole tyhmyyttä koirilta vaan suurta armollisuutta. 

5. Koira on erinomainen kuuntelija. Koira lohduttaa ja tekee kaikkensa piristääkseen murheellista elämänsä ihmistä. Joskus riittää vain hiljaa vieressä oleminen. Kuono sylissä. Koira ei tuputa omia ratkaisujaan ja omia viisauksiaan. Ei keskeytä ja väitä tietävänsä paremmin. Koiran lähellä ihmisen ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on. Koira on monelle todellakin ihmisen paras ystävä. 

6. Koirat tykkäävät syödä ja herkutella. Ei lasketa kaloreita eikä tunneta huonoa omaatuntoa ylimääräisestä luusta. Päinvastoin. Syöminen on kivaa milloin vain ja kuinka usein tahansa! Toki on nirsojakin tapauksia, kuten tämä säkkituolissa makoileva hienohelma Ninni. Mutta kyllä hänkin mielellään söi, kunhan kupista löytyi omaa herkkua ja se oli riittävän pieneksi paloiteltu.

7. Koira osoittaa tunteensa. Ilo tuli jo mainittua. Sitä ei peitellä. Ei peitellä myöskään pelkoa. Syliin on päästävä turvaan, jos jokin ääni hirvittää. Silloin ei esitetä reipasta. Pelon voi joissain tilanteissa kohdata myös haukkumalla tai murisella niin kuin vihankin. Häntä koipien välissä ja korvat luimussa puolestaan paljastavat syyllisen kolttosiin. Onpa tunne mikä hyvänsä, sitä ei pidä padota sisälle.

8. Koiran kanssa elävä ei ole yksin. Koira ei hylkää. Koira haluaa osallistua. Aina ja kaikkeen. Tuossa alla Aku päätti aloittaa kevätistutukset jo ennen kuin minä tulin sitä ajatelleeksi. Kanervat saivat kyytiä. Ja naapurinrouvan kukkasipulit siinä samalla. 🙈 Aku oli kyllä apuna siinäkin vaiheessa, kun kuoppia kaivettiin uusille kukille. Alimman kuvan Tessu taas oli erinomainen metsuri. Pensaita karsittiin jopa nopeammin kuin uusia oksia ehti kasvaa tilalle. Pihatöissä molemmat olivat siis innolla mukana. Siistit sisätyötkin ovat koiraystävilleni kelvanneet. Jos sohvalla aikoi tehdä läppärin kanssa jotakin, siihen sai kyllä assistentin ihan näppäimistölle. Ruoanlaitto on tietenkin yksi puuha, jossa koirat kovin mielellään ovat pyörineet jaloissa. Yksin ei myöskään tarvinnut syödä. Koskaan.

9. Koirat vievät ihmiset ulkoilemaan. He itse eivät tietenkään voi tähän varsinaisesti vaikuttaa. Koiran kanssa on kuitenkin ulkoiltava säässä kuin säässä ja se tekee ihmiselle monella tavalla hyvää. Entinen työkaverini sai lääkäriltä vinkin hankkia tällainen nelijalkainen personal trainer ja vaikka se koville ottikin, hän totesi, ettei yksikään ihminen olisi saanut häntä sateella ulos ovesta, mutta koira onnistui siinä.

10. Koirilla on sydämen viisautta. Usein koheltavastakin koirasta tulee varovainen ja suojeleva, jos perheeseen syntyy vauva. Minä olin 2v. kun Pella tuli meille ja me kaksi pientä olimme ymmärtäneet toisiamme ensi hetkestä alkaen. Akun kanssa kävimme tervehtimässä iäkästä naapuria, joka oli pyörätuolissa eikä pystynyt juurikaan puhumaan. (Heidän luonaan Aku ei uudelleenjärjestellyt kukkasipuleita). Miten papan silmät loistivatkaan, kun Aku ilman ennakkoluuloja hyöri ja touhusi hänen ympärillään. Puoliso kertoi, miten miehen olemus oli piristynyt päiviksi ja hän oli muistellut pitkään meidän vierailujamme. 

Koiriahan on alettu enenevässä määrin ottaa mukaan työpaikoille myös toimistotyöhön sen lisäksi, että he ovat jo pitkään olleet mukana terapiatyössä ja vaikkapa palvelutaloissa. Missä se vaan on allergioiden puolesta mahdollista. Halibernit taas ovat tuttuja erilaisista tapahtumista. Hassua sanoa näin, mutta koirat tuovat tietynlaista inhimillisyyttä, lämpöä ja iloa tullessaan.