Voinko levätä huolistani?

"Arkihuolten alla, tiellä vaikealla
taaskin taivallan.

Taitoni on pieni.

Usein hukkuu tieni, syrjään horjahdan.

Auta, Jeesus löytämään askelille lujaa pohjaa.

Kulkuani ohjaa.

Kotona ja työssä, päivässä ja yössä

auta muistamaan:

Tarpeen on vain yksi. 

Syrjään siirretyksi huolet silloin saan.

Matkalamppuun hiipuvaan

usko, toivo valon luokoon, 

rakkaus voiman tuokoon.

Jos saan sisukkuutta suunnitella uutta,

anna viisaus jättää kuoret kuolleet,

löytää silmut tuoreet, nähdä sarastus.

Sanan luja kallio luokoon vahvan perustuksen,

armo uskalluksen"

-Siionin virsi 72

"Murehtiminen ei vie pois huomisen huolia, mutta se vie pois tämän päivän rauhan."

On helppo sanoa, että on turha murehtia ja olla huolissaan. Ei huolia niin vain sivuuteta. Totta on kuitenkin, ettei etukäteen murehtiminen muuta tulevaa eikä jälkikäteen märehtiminen muuta sitä, mitä jo tapahtui. Tässä hetkessä voi tehdä sen, mitä pystyy. 

Keinoja irrottautua huolista on. Yksi karistaa murheensa salille, lenkkipolulle tai hiihtoladulle, toinen kirjoittaa päiväkirjaa, kolmas puhuu toiselle ihmiselle, neljäs huokaa rukouksen. Huolet ja ihmiset ovat erilaisia tässäkin. Pyhä huolettomuus on lepoa huolehtimisesta. Voisitko ottaa lepohetken huolistasi? Mitä menettäisit siinä?

Voit hengittää hitaasti ulos kaiken, mikä aiheuttaa huolta.

Voit hengittää syvään sisään levollisuutta ja rauhaa.

Voit hengittää hitaasti ulos sen, mikä tuottaa murhetta.

Voit hengittää syvään sisään iloa ja luottamusta.

Voit toistaa tätä niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Istuen, seisten tai kävellen.

"Älkää siis huolehtiko huomisesta, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat ongelmat." UT2020 Matt. 6:34