Lampaista

Vietin viimeisen kesälomaviikkoni lammaspaimenena Houtskarin Lammastilalla. Paratiisi maan päällä! Tutustuessani 36:een lystikkääseen lammaspersoonaan - uuhiin ja karitsoihin - aika laitumella herätti monenlaisia pohdintoja. 

On jotenkin epäreilua, että jos ihmisen kuvaillaan olevan lammasmainen, vertauksella on yleensä kielteinen kaiku. Ihminen on silloin jotenkin arka, vetäytyvä, ei pidä puoliaan tai ota kantaa. Kuitenkin lampaissakin on yhtä monta persoonallisuutta kuin on määkijääkin. Tuossa joukossa yksi viihtyi omissa oloissaan, toinen oli todellakin arka, kolmas taas äärimmäisen perso herkuille, neljäs halusi osallistua kaikkeen, viidettä kiinnostivat suuresti tämän paimenen vetoketjut, lenkkareiden kiinnitykset ja kännykkä, kuudes oli leikkisä puskija, kun taas seitsemäs nautti rapsutuksista ja niin edelleen. Mitä persoonallisuuden piirteitä olisinkaan havainnut vielä pitemmän ajan kuluessa. Yhteistä monille heistä oli se, että he toivoivat ihmiseltä rauhallista käytöstä ja katselivat ensin ja kaipasivat hiukan aikaa ennen kuin säntäsivät tutustumaan. Minusta vallan kunnioitettavia ominaisuuksia myös ihmiselle. Jokaiseen tilanteeseen ei tarvitse sännätä suinpäin suunnittelematta. Uusia asioita tai ihmisiä voi lähestyä myös rauhassa harkiten. 

Toinen kielteiseltä kuulostava lampaan tapa on märehtiminen. Jos ihminen märehtii jotakin, se ei ole hyvä juttu. Kuitenkin siinä märehtimistä hartaasti seuratessa mietin, että kyllähän asioita kannattaa pureskella ja pohtia eikä niin sanotusti vain purematta niellä kaikkea informaatiota, oppeja tai näkökulmia, joihin törmää. Kun rauhassa mietiskelee, antaa aikaa ja märehtii asiaa monelta kantilta, välttyy kenties harkitsemattomilta tulkinnoilta ja oletuksilta. Jonkin turhan ja vallankin menneen tapahtuman märehtimisen saa toki jättää.

Seuraavalla videolla tulin laitumelle, huikkasin tervehdyksen ja kysyin, kuka haluaa rapsutuksia 😂

Pappiahan kutsutaan vanhastaan laumansa paimeneksi. Ruotsinkielessä kirkkoherra onkin edelleen kirkon paimen, kyrkoherde. Se voisi olla suomeksikin mainio nimitys seurakunnan johtajalle, koska kaikki heistä eivät enää nykyään ole herroja. Raamatussa lampaista puhutaan monessa tilanteessa. Lampaathan ne olivat ensimmäisenä yöllä kedolla paikalla, kun enkeli tuli ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä. Lampaat olivat siis ihan aitiopaikalla kuulemassa ilosanomasta! Koska lampaiden paimentaminen oli jo Raamatun tapahtumien aikaan tärkeää työtä, vertauksissakin viitattiin lampaisiin, kun haluttiin puhua ihmisille heidän omasta arjestaan nousevilla aiheilla. Jos yksikin laumasta katoaa, jättääkö paimen tosiaan ne kaikki muut ja lähtee etsimään sitä kadonnutta? Onko yhdellä lampaalla merkitystä isossa joukossa?

Löytyyhän lampaita lähempääkin. Nämä tyypit laiduntavat Kivimaan koulun takana Lahdessa.

Vaikka minun lammaspaimenviikkoni oli lomaviikko ja enemmänkin elämys kuin työtä, piti minunkin silti laskea lampaat siltä varalta, että joku olisi joutunut syystä tai toisesta hukuksiin. Silloin olisin toki jättänyt kaikki toiset turvaan laitumelle ja lähtenyt etsimään sitä yhtä, jos näin olisi käynyt. Jokainen on yhtä arvokas. Ja kuten kuvailin, jokainen on yksilö, vaikka kuuluukin laumaan. Siinä lauman kuljeskelua katsellessa tuli mieleen nuoret, joista tuntuu turvalliselta kulkea lauman mukana eikä erottua joukosta millään tavoin. Pukeudutaan samalla tavalla, yritetään käyttäytyäkin samalla tavalla ja yritetään kaikin voimin pysyä laumassa. Vasta ehkäpä iän myötä uskalletaan alkaa pohtia, mistä minä muuten ihan oikeasti itse tykkään, mikä on minulle tärkeää. Vaikka laumaan kuuluminen on hyvä juttu, ihminenkin kaipaa yhteisöjä, kannustan silti erottumaan rohkeasti joukosta, olemaan oma itsensä ja vaikka tutkimaan hiukan maailmaa lauman ulkopuoleltakin. 

Tarina kertoo paimenesta, jonka laitumella aidassa oli lampaan mentävä aukko. Aitojen tarkastaminen kuului minunkin tehtäviini. Tuo paimen ei kuitenkaan korjannut aitaa, vaikka aina silloin tällöin joku laumasta lähti tutkimaan, olisiko ruoho todellakin vihreämpää aidan toisella puolella ja joutui kiipeliin. Paimen kävi silloin pelastamassa lampaan pinteestä tai eksyksistä ja toi takaisin laumaan. Toiset paimenet kysyivät, miksei hän vain korjaa aitaa. Paimenen mielestä oli kuitenkin parempi, että karkulaiset saivat itse havaita, oliko muualla todellakin paremmin sen sijaan, että päivästä toiseen olisivat haikailleet laitumella sen jonkin kuvitellun paremman perään. He pääsivät kuitenkin aina takaisin turvaan.