"Kenelläkään ei ole yksinoikeutta Jumalaan"

Terrorismin uhrien muistomerkki Lontoossa

Raimon Panikkar syntyi reilut sata vuotta sitten Barcelonassa intialaisen hindun ja katalonialaisen katolisen perheeseen. Siitä sai jo hyvät lähtökohdat nähdä kulttuurien ja uskontojen rikkautta ja mahdollisuuksia. Hänestä tuli filosofian, kemian ja teologian tohtori. Laaja koulutus siis myös syvensi hänen ymmärrystään ja vähensi samalla oikeassa olemisen tarvetta.

Panikkar ei väittänyt tietävänsä totuutta maailman jumalista. Sen sijaan hän ajatteli tällä suurella mysteerillä olevan monta eri nimeä, joista jokainen voi avata tätä korkeampaa, ihmiselle tuntematonta omalla tavallaan ja omasta kulttuuristaan käsin. Yksikään uskonto ei voi omia eikä selittää Jumalaa. Panikkarin mukaan eri uskonnot voivat kuitenkin opettaa meille paljon. Eri kielissä, eri maissa ja eri kulttuureissa asioita sanoitetaan ja koetaan eri tavalla. Näinhän se on. Miksei siis jumaluuttakin. 

Buddhalaistemppeli Nurmijärvellä

Samanaikaisesti kaikissa suurissa uskonnoissa on kultainen sääntö jossain muodossa: "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Myös läheinen suhde luontoon ja rauhan sekä tasapainon kaipuu yhdistää ihmisiä ympäri maailman. Levollisuutta ja rauhaa sisimpään etsitään vaikkapa rukouksen, meditaation tai hiljaisuuden avulla. Yhteys jumaluuteen, korkeampaan, saavutetaan sanattomasti. Hiljaisuuden sanotaan olevan myös Jumalan ensimmäinen kieli. Ei tarvita monia sanoja eikä vuolaita selostuksia. Yhteys löytyy kyllä.

Luonnossa voi niin sanotusti uskonnotonkin kokea jotakin suurempaa, jota ei voi sanoin kuvailla. Mieli rauhoittuu. Monesti katsellessani pilkkijöitä Vesijärven jäällä, olen ajatellut, että tuo on suomalaista meditaatiota aidoimmillaan! Kristillisessä perinteessä ollaan pikku hiljaa siirtymässä kovilta kirkon penkeiltä takaisin pyhiinvaelluspoluille, kun idän uskonnoissa mielen ja kehon yhteys on ollut erottamaton jo vuosituhansien ajan. 

Jokaisen ihmisen oma kokemus Jumalasta, jumaluudesta tai jumaluuden poissaolosta on tosi, aito ja kunnioitettava.

Lähimetsäni Lahden Salpausselällä

Uskontojen varjolla ja nimissä käydään sotia ja tehdään paljon pahaa. Saman uskonnon sisälläkin saatetaan tuomita "ne toisenlaiset", jotka eivät kuulu "meihin" käytöksensä tai ajattelunsa takia. Yksikään uskonto tai yksikään Jumala ei kuitenkaan aloita sotaa. Uskonnot eivät ohjaa pahuuteen, julmuuteen ja vihaan, vaan rauhaan ja rakkauteen. Ihmiset sotivat. Ihmiset voivat myös levittää rauhaa ja tehdä hyvää. Vastakkainasettelun ja ulossulkemisen sijasta ottaa ystävinä yhteyteen. Kunnioittaa ja rakastaa kilpaa toisiaan. Ihan omassa arjessa ja omassa elinympäristössä. 💓